Yhdistyksen perustaminen ja taustat

Jotta voi kertoa Hämeen Voiman –tarinan, täytyy matkata ajassa taaksepäin koko uuden seuran perustamistarpeen ja tahtotilan taakse. Tällöin matkataan vuosiin 2005-2007, vuosiin jolloin urheiluseura TNT (Team Nordic Thunder) nautti kovamaineisen seuran maineesta. Tämän seuran toiminta nojasi vahvasti kilpanostajien tukemiseen, joka synnytti väistämättä seuraan eriarvoisen jäsenjakauman.

​

TNT:n liittyi kyseisinä vuosina runsaasti keskustelu doping:sta, kun yksi seuran perustaja- ja avainjäsenistä kärysi kielletyistä aineista toistamiseen. Käryn myötä TNT:ssä käytiin runsaasti sisäistä keskustelua ADT:n vastaisen toiminnan laajuudesta, jonka seurauksena jokunen seuran jäsen alkoi voimaan toiminnan ja ilmapiirin suhteen pahoin. Samoihin aikoihin TNT pyrki vaikuttamaan SVNL:n toimintaan ajamassa omia jäseniään SVNL:n hallitukseen, siinä vuosien varrella onnistuen.  Kokonaisuudessaan nämä edellä mainitut huonosti voivat TNT:n jäsenet mm. Harri Kelho (TNT:n hallituksen jäsen) eivät halunneet edustaa TNT:n toimintaa.

​

Vuoden 2007 loppupuolella syntyi päätös uuden urheiluseuran perustamisesta. Joulukuussa 26. päivä vuonna 2017 pidettiin uuden yhdistyksen ”Hämeen Voima Ry:n” perustamiskokous. Uusi yhdistys tulisi nojaamaan tasa-arvoiseen jäsenten kohteluun ja tinkimättömään puhtaan urheilun ideologiaa. Seura sai nimen kotipaikkakunnan Hämeenlinnan ja Hämeen –alueen mukaan. Puolestaan yhdistyksen logo ilves, periytyi nimensä mukaisesti alueellisesti osoitetusta logosta. Yhdistyksen logo tosin suunniteltiin yhdistykselle omaksi, lopputulos poikkeaa selvästi alkuperäisestä. Myöhemmin selvisi että ”Hämeen Voima” on myös historiassa tunnettu poliittisen aatteen julkaisu. Seuralla tai sen nimellä ei tähän poliittiseen linjaukseen ollut minkäänlaista sidosta.

​

​

Hämeen Voiman syntyminen

 

Yhdistyksen jäsentyminen Hämeen Voima -seuraksi toimintoineen alkoi voimakkaasti heti vuoden 2008 alusta. Jäseniä oli vuonna 2007 (yhdistyksen virallinen perustamisvuosi) 3 henkilöä, mm. Harri ja Anna Kelho. Heti vuoden 2008 alusta seuraan liittyi 5 henkilöä lisää, valtaosa entisiä TNT:läisiä. Nämä 8 henkilöä olivat Hämeen Voiman rakennuselementtejä, esimerkiksi Jukka Varonen, joka perustamishetkellä oli pitkällä ulkomaan komennuksella. Keväällä 2008 liittyi seuraan 6 henkilöä lisää, nyt valtaosin mukana oli muita kuin TNT:n entisiä jäseniä, joista myös kasvoi tärkeitä avainhenkilöitä seuran kasvulle, mm. Eetu Valkila. Vuoden 2008 loppuun mennessä yhdistyksessä oli 17 jäsentä.

​

Hämeen Voima rakentui kahden pääperiaatteen ympärille. Nämä periaatteet olivat TNT:n vääristyneestä toimista nostettuja epäkohtia: jäsenten välinen aito tasa-arvo ja tinkimätön puhtaan urheilun etiikka. Viimeiseksi mainittu oli niin keskeinen, että alusta asti yhdistyksen sääntöihin kirjattiin taloudellinen sanktio kiellettyjen aineiden kanssa pelaamisesta – jokainen sitoutui näihin sääntöihin, kilpailipa sitten tai ei. Seuran tiukka linjaus herätti voimaharjoittelupiireissä jonkin verran keskustelua.

​

Uutta seuraa perustavien jäsenten energia ja sen myötä tahtotila oli erittäin korkea, se näkyi kaikessa toiminnassa. Lisäksi tuolloin yhdellä perustajajäsenellä Harri Kelholla oli runsaasti aikaa käytettävissä seuran kehittämiseen hänen tuolloisesta yliopisto-opinnoista johtuen. Kaikki tämä energia realisoitui seuraavina 4-5 vuotena Hämeen Voima Ryn kovassa kehityksessä. Yhdistyksen rakentamiseen asennoiduttiin kuin liikemaailman yrityksen perustamiseen. Tämän myötä yhdistykselle rakennettiin vahvaa brandia, joka näkyi läpi linjan. Seuralla oli alusta saakka muodostettu: talotyyli (logot, värikoodit, fontit), omat internetsivut (sisälsi: chatin, forumit, myyntiportaalin, treenipäivyrit, mediapankin, tiedostonjakojärjestelmä, jne), mainosbannereita, tarroja, dokumenttipohjat, jäsenkortit, logolla olevia edustustuotteita (t-paitoja, kasseja, huppareita, treenihousuja, pipoja, avaimenperiä, vyönsolkia, jne.) laserleikatut RST –kyltit, yms. Lisäksi Hämeen Voima haki aktiivisesti yhteistyökumppaneita, joiden kautta seura pystyi tarjoamaan jäsenilleen etuja; mm. lisäravinne-edustus (30-50% alennuksia), hieronta ja kuntosali. Kuntosalikumppanuus syntyi Kantolan Kunnonsalin kanssa, joka toimi koko yhdistyksen ajan luotettavana kumppanina, tarjoten erinomaiset olosuhteet voimaharjoittelun ja etenkin voimanoston harjoitteluun.

​

Vuoden 2008 alusta seura haki ja liittyi myös Suomen voimanostoliiton (myöhemmin SVNL) ja Suomen painonnostoliiton (myöhemmin SPNL) jäsenseuraksi. Kytkös etenkin SVNL suuntaan oli alusta asti keskeinen, mm. kilpailujen pidon ja tuomareiden kouluttamisen myötä. Liike-elämästä saatujen tukien avulla seura pystyi hankkimaan joitain sali-ja nostokalusteita. Kalusteet eivät olleet uusia tai erityisen hienoja, mutta ajoivat asian. Jopa omasta salista haaveiltiin, joka kuitenkin jäi toistaisesti vain suunnitteluasteelle.

​

​

Nuorta energiaa

Nuorten merkitys seuran toiminnassa oli alusta saakka erittäin keskeinen. Alkuvuosista alkaen juniorivalmennusta kehitettiin voimakkaasti, se realisoitui kilpailutuloksina ja uskomattomana positiivisena energiana yhdistyksen toimissa. Valtaosa seurassa kasvaneista kilpailijoista tuli nuorista, into kilpailla siirtyi kuin tartuntana henkilöstä toiseen. Nuorten valmennus- ja kilpailutoiminta olikin alussa vahva kantava voima seuran toiminnassa. Nuorten vaikutus seuran sisäiseen energiaan oli ilmeinen ja merkittävä. Intensiteetti itse harjoitteluissa oli korkea ja etenkin seuran virkistystapahtumissa meininki oli ratkiriemukas.

​

Vaikka nuoriin panostus oli suurta, vastaavasti oli resurssivaatimukset suuret Resurssien puute valmennus- ja ohjaustoiminnassa alkoi näkymään lopulta monessakin tekijässä ja henkilössä. Toimintaa pyrittiin esimerkiksi valmennuksen puitteissa monistamaan ja laajentamaan mm. eri jaostojen perustamisella, mutta siinä ei onnistuttu halutulla tavalla. Lopulta sitoutumiseen liittyvien haasteiden myötä nuorisoon kohdistunut valmennustyö hiipui. Tämän myötä aiemmin nuorista seuraan kumpuava energia hiipui myös.

​

​

Mökkikisoja, risteilyjä, liikuntaa ja rentoutumista

Sosiaalisen sidoksen voima ymmärrettiin seurassa heti alussa ja sitä kehitettiin voimakkaasti. Tämän myötä seura pyrki järjestämään runsaasti vapaa-ajan virkistystapahtumia jäsenilleen, esimerkiksi reissuja, tapahtumia, jne. Toisinaan tapahtumat olivat railakkaan puoleisia, mutta niillä oli erittäin keskeinen voima ihmisten keskinäiseen tutustumiseen ja sitoutumiseen. Vuosien varrella vuotuisiksi traditioiksi muodostui etenkin kesällä mökkikisat ja joulun alla pikkujouluristeilyt. Näiden lisäksi hyvin usein pidettiin saunailtoja, ilman sen suurempaa syytä. Nämä tapahtumat ovat olleet erittäin ikimuistoisia ja niissä on luotu uusia ystävyyssuhteita, jotka kantavat tänä päivänäkin ja varmasti myös tulevaisuudessa vuosia eteenpäin.

​

Mökkikisat rakentuivat pääosin joukkueissa kilpailtavien leikkimielisien kisailujen ympärille. Kisailut ja päivä käytännössä usein aloitettiin kuntosalilla joukkueiden arvonnalla ja ensimmäisellä lajilla, joka muista lajeista poiketen oli usein penkkipunnerrus. Loput lajit suoritettiin luonnon helmassa, johon salilta siirryttiin. Mökkikisat kestivät koko päivän ja päättyivät saunomiseen, yhdessä olemiseen, grillaamiseen..ja tietenkin voittajajoukkueen ylistämiseen ja kisaspekuloimiseen saunan lauteilla.

​

Pikkujouluristeilyt puolestaan osoittautuivat koko vuoden odotetuksi vuoden päätösreissuksi. Risteily usein järjestettiin ajankohdallisesti myöhästyneen syyskokouksen yhteyteen. Kaava itse pikkujouluun oli hyvin yksinkertainen ja siksi helposti omaksuttavissa. Vaikka reissut olivat raskaita, olivat ne hyvän reissuporukan ansiosta aina suosittuja.

​

Hämeen Voima järjesti jäsenilleen myös muuta liikunnallista toimintaa. Usean vuoden ajan mm. sulkapallo oli vuorojen myötä jäsenillä harrasteena. Lisäksi jäsenet kävivät satunnaisesti muissa liikunta-/lajiharrasteissa kuten seinäkiipeily ja frisbeegolf.

​

​

​

 

​

​

 

Aiheena valmennus ja lajina voimanosto

Hämeen Voiman ns. omaksi lajiksi muodostui alusta saakka IPF/SVNL –liiton alainen voimanosto. Tälle historia nojaa pitkälti perustajajäsenissä ja heidän taustoissaan. Seurassa nähtiin kuitenkin voimanostoakin arvostetumpana lajina painonnosto, jonka myötä SPNL -jäsenseuraksi Hämeen Voima kuului myös. Painonnosto tosin lopulta 10 vuoden aikana jäi paitsioon osaajien puutteen vuoksi. Seurassa oli vuosien varrella joitain ansioituneita ja menestyneitä painonnostajia jäseninään, mutta painonnostotoiminta ei silti saanut todellisesti ns. ilmaa alleen lähteekseen lentoon.

 

Tieto ja tiedon avulla kehittyminen, sekä menestyminen oli yksi seuran keskeisistä teeseistä. Nähtiin että puhtaan urheilun puoleen nojaten ainoa keino saattaa menestystä jäsenilleen, oli jalostaa tiedon kautta jäsenten osaamista nostamisen suhteen. Aiheen tiimoilta seura panosti paljon valmennus- ja ohjaustoimintaan. Valmennustoimintaa toteutettiin hyvin monella eri tasolla, sitä seura toteutti myös muille yhdistyksille ja urheilulajeille edistäen näin alueellista liikuntatoimintaa, mm. salibandy.

Valmennus- ja ohjaustoimintaa toteutti moni seuran jäsen. Riippuen tarpeesta, tukea jäsenen kehittymiseen oli aina tarjolla. Varsinaista kilpavalmennusta toteutti Harri Kelho keskimäärin noin 2-3 valmennettavan vuosi –tasolla, tähän päälle muut ohjaukset. Kilpavalmennuksessa keskityttiin nostajan yksilöllisiin ominaisuuksiin pyrkimyksenä tunnistaa heikkoudet/vahvuudet, sen ympärille rakentui nostajalle aina henkilökohtainen harjoitusohjelma ja nostotekniikan sisältö. Loppuvuosina mukaan tuli vahvemmin myös biomekaniikka, jonka avulla pystyi aidosti yksilötason suoritusta optimoimaan. Myös ohjelmat perustuivat aina rationaaliseen perustaan ja sen myötä kehitys jaksotettuun progressioon, käytännössä voimakunnon, kehityksen ja etenkin palautumisen edellä määrityksessä toteutettiin paljon laskentaa. Menetelmät olivat kehittyneet ja tarkat.

​

​

​

​

​

​

​

Kilpailutoimintaa: kisoja, kisaajia, tuloksia, menestystä

Seura ponnisti liikenteeseen vahvasti puhtaan urheilun ideologiasta, näin ollen myös ADT –alainen kilpailutoiminta oli keskiössä seuran toiminnassa jokaisella nyanssilla. Käytännössä kilpailutoiminta rakentui itse kilpailujen pitämiseen, sen synnyttämiin tarpeisiin. Seura koulutti jäsenistään useita virallisia kilpailutuomareita ja investoi alkuvuosina virallisien kilpailujen edellyttämiin kalustoon: kyykky- ja penkkitelineisiin, levypainoihin, maastanostokippiin, levypainotelineisiin, vaakoihin, yms. 

​

Tekninen kilpailujen pitojärjestelmä ja sen kehitys oli seurassa korkea tasoista, voisi sanoa että ajanjaksollaan uraauurtava. Tämä tietokonesovellukseen nojaava järjestelmä juonsi juurensa Harri Kelhon vuonna 2006-2007 SVNL:n käyttöön kehittämään tuomarivaloapplikaatioon, hän jatkoi sovelluksen kehittämistä Hämeen Voimassa. Järjestelmä piti sisällään kilpailunpitopöytäkirjan, tuomarivalo (langattomat kauko-ohjaimet, tuomiovalot syyvaloineen, yms), korotusautomaatiokellot, täysin automatisoidun lavakellon, kuormausautomaation graafisine esityksineen, yms. Tämä kokonaisuudessaan helpotti ja tehosti kilpailunpitoa merkittävästi. Lisäksi se tarjosi yleisölle sekä kilpailijoille kaiken tarpeellisen informaation kätevästi ja selvästi.

​

Ensimmäisen viiden vuoden aikana Hämeen Voima piti keskimäärin 3-4 kilpailua vuodessa. Kilpailut olivat joko voimanostokilpailija tai penkkipunnerruskilpailuja. Seura pyrki pitämään korkeatasoisia kilpailuja, joihin kuului aina videokuvaukset (julkaistiin leikattuna youtubeen), kattavat valokuvaukset ja toisinaan tarjottavaa pikkupurtavien, kahvin ja virvokkeiden muodossa. Seura piti huolta että kilpailut olivat kilpailijalle aina lämpimät ja mukavat, seura varautui toisinaan myös huoltamaan toisen seuran kilpailijoita, jos tällä ei huoltoa sattunut olemaan. Vuonna 2010 Hämeen Voiman kilpailutoiminta teki erään merkkipaalun pitämällä vuonna Suomen ensimmäiset Etelä-suomenmestaruuskilpailut raakavoimanostossa. Tämä siis paljon ennen kuin klassinen voimanostokilpailut olivat löytäneet tiensä SVNL -liiton kilpailutoimintaan.

​

Kilpailujen pidon ohella Hämeen Voiman useat jäsenet itse sonnustautuivat kilpalavoilla. Uusille kisanostajille seura tarjosi matalan kynnyksen mahdollisuuksia omien sisäisien kilpailujen muodossa. Tämä kilpailumuoto oli virallinen SVNL –liiton alainen kilpailu, mutta seuran sisäisenä se ei edellyttänyt kisalisenssin omaamista seuran omilta jäseniltä. Lisäksi oman salin ja seuran väen läheisyys madalsi kilpailu-uran aloitusta hyvin monella seuran kisanostajalla. Toimintatapa nosti monta seuran jäsentä ADT -alaisen kilpaurheilun piiriin.

 

Seuran jäsenistä systemaattinen ja kehittynyt valmennustyö nosti etenkin nuoria seuran jäseniä SM –tasolle; kilpailuista alkoi tulemaan SM –sijoituksia ja virallisia ennätystuloksia. Ei aikaakaan kun mestaruuksien haltijoita kuten Mari Enberg alkoi seurassa nousemaan julkisuuteen ja samalla arvokilpailut lähestyivät. Merkittävää seuran jäsenten kilpailumenestyksessä oli se, että kaikki menestykset ovat olleet seuran oman työn hedelmää, ei näin ollen seuraan liittyneen jos menestyneen nostajan loppu tulemaa. Lisäksi on huomattava, että Hämeen Voima piti puhtaan urheilun etiikasta tiukasti kiinni; seuran koko 10 –vuoden aikana ei ADT –asioissa ollut yhdenkään seuran kilpailijan kanssa ongelmia.

​

​

​

​

Voimanostokoulu

Hämeen Voiman taipaleen aikana yksi hyvin paljon suuntaan ja muotoa ottava kehittyvä asia oli ryhmämuotoinen valmennustoiminta. Tällaiselle toiminnalle oli alusta asti kysyntää, mutta toteutusmalli haki muotoaan monta vuotta. Vasta noin 4-5 toiminta vuoden kohdalla alkoi syntymään ”pysyvä yhteisreeni” –malli, joka käytännössä muodostui kilpavalmennuksesta tutun vuosijaksoituksen, yleisen kuntosaliharjoittelusisällön, laskettujen harjoitteluohjelmien ja pienryhmädynamiikan ympärille.  Harri Kelho alkoi tuolloin jättäytymään kilpavalmennustoiminnasta enemmän sivuun ja siitä alkoi uusi ohjelmallinen, ohjattu ryhmäharjoittelumuoto voimanostokoulu.

​

Voimanostokoulu oli pitkä, noin 7-8kk mittainen ja sisälsi 4 eri harjoittelujaksoa + kartoituksen. Tuona aikana käytiin läpi voimaharjoittelusta pääpiirtein kaikki perusasiat aina nostotekniikasta oman henkilökohtaisen harjoitteluohjelman laatimiseen asti. Ajatus ja viitekehys nojasi kuitenkin voimanostoon kilpailulajina, näin liikkeet ja harjoittelu nojasi kolmen päälajin ja niitä tukevien sekundaari liikkeiden varaan. Tulokset voimanostokoulussa olivat kovat, parhaimmillaan tuloskehitystä tuloksiinsa koululaiset saavuttivat jopa melkein 35%.

 

Hämeen Voiman loppuvuosille mennessä koulu kehittyi paljon, samalla siitä tuli erittäin suosittu. Lopulta seuraan haki jäseniä vain päästäkseen tähän ainutlaatuiseen voimanostokouluun. Voimanostokoulusta syntyi myös vahvasti sosiaalisen sidoksen synnyttäjä. Seuraan jäseneksi ja sen myötä kouluun haki paljon ihmisiä, jotka eivät muuten olisi uskaltautuneet lähteä uuden harrastuksen piiriin, mutta koulu loi tämän mahdollisuuden – tästä ominaisuudesta seura sai hyvin paljon kiitosta.

​

Voimanostokoulu oli raskas päivätyön lisäksi Harri Kelhon ylläpitää. Tämän vuoksi viimeisenä vuotena koulu järjestettiinkin pitkälle itseopiskeluperiaatteella. Sisällöllisesti koulu oli vertaansa vailla oleva konsepti, vastaavaa sisältöä ja kokonaisuutta ei hintaansa nähden (seuran jäsenmaksu) ole missään tarjolla. Kaupallisesti vastaavan ylläpitäminen edellyttäisi koululaiselta monien satojen eurojen, ellei jopa tuhansien eurojen vuosimaksua.

​

​

Tyydyttymisen lakipiste, väsyminen ja muutos

Vauhti seuralla oli alusta saakka ollut kova. Vuoden 2011 loppuun mennessä seurassa oli 41 jäsentä ja toiminta hyvin aktiivista. Vaikka moni asia oli vuosien aikana muotoutunut ideaalitasolle, oli toiminnassa huomattavissa eräänlaista tyydyttymisen lakipistettä. Tämä realisoitui kun moni paljon työtä vaatinut asia oli saavutettu ja samalla useat avainhenkilöt olivat käyttäneet energiaa paljon seuran kehittämiseen seurauksena väsyminen. Toisessa näkökannassa yhdistyksen toiminnan joku kokivat työnä, toisaalta toiminnan ylläpito laadukkaalla tasolla olisi edellyttänyt työhön rinnastettavaa aktiivisuutta. Tosiasiassa yhdistystoiminta on vapaaehtoista harrastamista, näin ollen seura ajautui ristiriitaiseen tilanteeseen.

​

Toiminnan jatkumisen ja juurruttamisen edellä törmättiin myös lopulta taloudellisiin haasteisiin. Aiempina vuosina tulleet liiketalouden tuet hiipuivat kokonaan ja toistuvat julkisen rahoituksen anomukset/neuvottelut päättyivät kerta toisen jälkeen 0 euro tulokseen. Seurassa nähtiin omien tilojen merkitys erittäin keskeiseksi jatkuvuuden varmistamiseksi, mutta yhdistyksen tuotto noin 40 hengen jäsenmäärällä oli marginaalinen ja Hämeenlinnan kaupunki ei halunnut tukea seuran toimintaa vedoten sen vaikutuksista kaupallisten kuntosalien elinkeinoelämään. Lopuksi kun yhteistyö Kantolan Kunnonsalin kanssa toimi erittäin hyvin, omien tilojen saavuttaminen jäi lopulta koko yhdistyksen toimihistorian aikana vain yritykseksi, vahvaksi tahtotilaksi reaalifaktojen edellä.

​

Seuran kehittymisen edellä vuosina 2013-2016 hallituskokoonpanoon tehtiin jonkin verran muutoksia, mm. Harri Kelho siirtyi puheenjohtajan roolista sivuun. Hallitusvaihdoilla saavutettiin jonkin verran uutta vaihdetta toimintaan, samalla tosin muutokset toivat omat haasteensa toimintaan. Vaikka toimihenkilöt toimivat hienosti kyseisenä ajanjaksona, ei alkuvuosien energiaa saatu palautettua. Vuodesta 2014 eteenpäin määrättiin toimihenkilökaudeksi kaksi vuotta, tarkoituksena vakauttaa toimihenkilöiden tilaa. Vuosille 2016-2017 ei löytynyt uutta puheenjohtajaa jatkamaan, jolloin lopulta Harri Kelho palasi puheenjohtajaksi kyseiselle ajanjaksolle.

Vuosien varrella syntynyt alkuinnostuksen väistyminen jäsenten ymmärrettävillä ja luonnollisilla henkilökohtaisen elämänmuutoksilla sekä tilanteilla toi myös oman toiminnan heikentävän vaikutuksen. Valmennustyön painopiste oli siirtymässä enemmässä määrin juniorivalmennuksesta vanhempien sukupolvien valmennukseen. Tämän myötä seuran keski-ikäjakauma kasvoi sellaiselle sukupolville, joissa ajankäytön priorisointi ajaa luonnollisesti ohi yhdistystoiminnan.

​

Väsyminen realisoitui tilanteista joissa ihmissuhteissa syntyi yhteentörmäyksiä, aiemmin hyvin homogeeninen ryhmä alkoi rakoilla. Käytännössä toiminta oli menneinä vuosina rakentunut hyvin dynaamiseen toiminnan ja vastuiden jakautumiseen, etenkin operatiivisessa toiminnassa. Käytännössä jokainen hallituksen jäsen teki niin paljon toimia kuin vain kykeni oman henkilökohtaisen ajankäytön ja kiinnostuksen puitteissa. Se mitä toiminnassa jäi tekemättä, teki Harri Kelho oman roolinsa ja kehitystoimien lisäksi. Väsymistilannetta mutkisti Harri Kelhon valmistuminen yliopistosta ja sen myötä työllistyminen, hänellä ei ollut enää aikaa kuin murto-osa aiempaan nähden. Puolestaan hän koki, että seuran toiminnan tehon olisi ollut pysyttävän ennallaan. Tuloksena toiminnan ja linjauksen vahva kohdistuminen Harri Kelhoon, hän koki oman uupumisen seuran toimintaan, seuran henkilöitymisen häneen ja ihmissuhteiden orastavan tulehtumisen.

​

Toiminnan muutos viimeisien vuosien aikana ensimmäisiin vuosiin nähden oli lopulta suuret. Kilpailujen ja tapahtumien pitämiseen tahtotila ja osallistuminen oli selvästi heikentyvä vuoden 2012 jälkeen, jäseniä tuolloin seurassa oli  noin 50 henkeä. Viimeinen notkahdus kilpailujen pitoon vuonna 2014, jolloin Hämeen Voima järjesti raakapenkkipunnerruskilpailut. Kisojen pito ja järjestelyt meni vanhan rutiini mukaan onnistuneesti, kunnes SVNL ilmoitti kilpailun tuloksien jäädyttämisen syynä kilpailun epäselvyydet.  Epäselvyyksien taustalla oli kaksi kirjallista lausuntoa (tulivat kahdelta saman seuran jäseneltä), joiden mukaan tuomareiden toiminnassa oli sääntöjen vastaisuutta, samoin välineissä ja punnituksessa. Tilanne Hämeen Voiman puolesta oli hyvin omituinen, sillä tuomareiden toiminta oli kilpailussa SVNL hallitusjäsenen vastuulla, joka toimi päätuomarina, puolestaan välineet täyttivät voimassa olevien sääntöjen määritykset ja punnitukseen liittyvät kirjaukset oli jokainen nostaja sopimusteknisesti oikeiksi tunnustanut allekirjoituksillaan. Lopputuloksena monelle langetettiin varoituksia, tulokset evättiin ja Harri Kelho oli ainoa henkilö joka nimettiin julkisesti rangaistavaksi asiassa liittyen punnitukseen. Harri Kelho puolustautui itseään ja Hämeen Voimaa valittaen tapauksesta Urheilun oikeusturvalautakuntaan, mutta tämä linjasi asian SVNL:n eduksi, näin ollen kilpailussa allekirjoitettu kirjallinen todiste (nostajakortti) menetti juridisen painoarvonsa.

Tämä SVNL:n toteuttama vaakajupakka oli monessa mielessä erittäin vahingollinen SVNL:n omalle jäsenseuralleen Hämeen Voimalle. Suurin ristiriita tapahtuneessa oli se, että valtion tukea nauttivan SVNL –liiton keskeinen tehtävä on kehittää, tukea ja ylläpitää jäsenseurojen kautta eettisesti oikeaa toimintaa: sitä ei vaakajupakka edustanut missään mittakaavassa. Tapahtuman myötä Hämeen Voiman kilpailuvälineet linjattiin myös puutteellisiksi kilpailun pitoon, vaikka ne todellisuudessa täyttivät SVNL:n omat säännöt. Harri Kelhoon oli SVNL:n puolelta kohdistunut menneinä vuosina jokunen muukin henkilöitynyt nosto ja tämä viimeisin tapaus vei Harri Kelholta viimeisetkin energiat edesauttaa tai kehittää mitään voimanostoon liittyvää toimintaa. Hyvin lyhyen ajan jälkeen toinen vaakajupakassa lausunnon kirjoittaneista henkilöistä itse jäi kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä ja sai ADT:n kilpailukiellon, toisesta lausunnon kirjoittaneesta tuli SVNL:n sihteeri.

​

​

Toiminnan hiljeneminen, voimanostokoulua ja yritystä elpyä

Viimeiset vuodet 2016-2017 olivat hiipumisen vuosia monessakin mielessä. Taustalla oli jäsenten jääminen pois aktiivitoiminnasta. Kilpailutoimintaa pyrittiin allokoimaan jokaiselle vuodelle sillä ajatuksella, että yhdistys saisi kerättyä rahoitusta uuteen kilpailukalustoon. Tukea haettiin välineistöön (~12 000€) kaupungilta ja vuosina 2015 ja 2016 Hämeenlinnan tuki ensimmäisen kerran seuraa 500€ per’ vuosi.  Yhteensä tukea saatiin siis 1000€ ja se ei riittänyt alkuunkaan välineistön hankintaan. Lopulta seuran tuomareiden kortit vanhentuivat ja kilpailujen pito muodostui mahdottomaksi. Paria treenin omaista ja Kantolan kunnonsalin järjestämää kilpailua lukuun ottamatta ei seura voinut toiminnalle elintärkeitä kilpailuja pitää.

Virallisesti vuonna 2014 aloitettu voimanostokoulu toimi suhteellisen hyvin, sillä seura sai uusia jäseniä seuraan ja ”back to basics” –teemalla seuran perustoimintaa ja ideologiaa toteutettiin mallikkaasti. Toistamiseen viimeisinä vuosina pyrittiin herättelemään innostusta ja kiinnostusta toiminnan kehittämiseen, mutta vastaus oli vaisua. Ennen kovin railakkaat ja suositut kesätapahtumat yms. jouduttiin lopulta vuosin toisen jälkeen perumaan koska osallistujia oli liian vähän.

 

​

Ravintola Poppino 21.10.2017 kello 14:12

Vuodenvaihteessa 2016-2017 puheenjohtaja Harri Kelho linjasi, että tuleva seuran 10 -juhlavuosi 2017 tulee olemaan vedenjakaja seuran jatkuvuuden kannalta. Puheenjohtaja Harri Kelho ja sihteeri Piia Blomberg ilmoittivat, etteivät jatka enää hallituksessa missään roolissa. Tämä tarkoittaisi seuran lopettamista vuoden 2017 lopussa, jos ei seuraavalle kaudelle 2018-2019 löydy jatkajia. Vastaavasti jatkajien tulee olla motivoituneita ja innostuneita jatkamaan seuraa, muuten toiminta hyytyy joka tapauksessa. Aiheesta ilmoitettiin kokouskutsun yhteydessä ja asia ruodittiin vuoden 2017 kevätkokouksessa.

Lauantaina Hämeenlinnalaisessa ravintola Poppinossa 21.10.2017 kello 14:12 puheenjohtaja totesi päätöksen syyskokouksessa, joka tuli muuttamaan yhden yhdistyksen toiminnan lopullisesti - Hämeenlinnalainen urheiluseura Hämeen Voima Ry lopettaa toimintansa. Tämä päätös tuli ilmi ennätyksellisen lyhyessä, vain 10 minuuttia kestäneessä yhdistyksen kokouksessa. Vallitseva vuosi on lopettamisvuoden lisäksi Hämeen Voiman 10-vuotisen taipaleen juhlavuosi.

 

Summausta ja saatesanaa

Viimeisen syyskokouksen jälkimainingeissa keskusteltiin menneestä ja eräs jäsen tiedusteli mitkä olivat käännekohtia seuran toimissa ja historiassa. Harri Kelho muisteli ja summasi asiaa aiemmin mainittuun energiaan. Alussa oli monta ihmistä joilla jokseenkin samoista syistä oli erittäin suuri energia, joka siirtyi ja vahvistui ihmisistä toisiin. Tämä energia näkyi aitona innostuksena lajiin, kilpailemiseen, yms. Alkuvuosina suuri panostus nuorisotyöhön toi erittäin voimakkaasti nuorten myötä uutta energiaa ihmisiin ja hämmästyttävän paljon seura sai aikaan vain energian synnyttämän motivaation/tahtotilan ansiosta. Ensimmäisinä vuosina tosiaan oli hyvin runsaasti seuran tapahtumia, kilpailija, jne. joihin osallistui kymmenittäin seuran jäseniä. Muutos syntyi ehkä osallaan resurssien hiipumisesta ja ihmisten, etenkin seuran puuhaihmisten väsymisestä.

​

Yhdistystoiminnassa kun on kyse lopulta vapaaehtoistyöstä, niin se energia on ehkä tärkein tekijä ja vaikuttaja – sitä ei jokusen vuoden jälkeen enää ollut lähellekään siihen entiseen tapaan. Tämän kumuloituvana seurauksena alkoi syntyä alkuperäisten jäsenten kesken eripuraa, joka lopulta alkoi murentamaan seuraa merkittävästi – se energia meni ”pakkasen puolelle”. Lisäksi ulkoiset tekijät tai niiden puuttumiset seuran rakenteista vaikuttivat hidastavasti seuran toimintaan ja osallaan vaikuttivat seuran loppumiseen. Alusta asti seura haki julkisia tukia tai/ja tiloja, jotta seura voisi juurruttaa ja edistää toimintaansa. Tiloja ei tullut ja tuet yhteensä 10 vuoden aikana oli 1000€. Toiminnan jatkuminen kilpailujen pidon suhteen olisi edellyttänyt uusien kilpailuvälineiden hankintaa johon seuralla ei ollut varaa. Lopulta kun ei ole välineistöä, ei voitu pitää kilpailuja ja sen myötä jäsenten tuomarikortit loppui voimasta. Kilpailujen pito oli käytännössä seuran ainoa todellinen tukijalka ylläpitää toimintaa. Ulkoisiin tekijöihin ja vaikuttajiin Hämeen Voiman toiminnassa keskeisesti kuului myös SVNL. Liitto ei ole toiminut Hämeen Voiman suhteen lajia tai mitään eettistä toimintaa kehittävästi, tasa-arvoisesti tai tukevasti.

​

Vaikka nyt summauksen viestinnästä syntyy negatiivinen mielikuva, oli lopputulema kuitenkin vahvasti positiivinen. Hämeen Voiman sydän sykki tasa-arvon ja ihmisten puolesta. Seura oli aidosti puhtaan urheilun ja ideologian seura. Seuralla oli vilpitön tahto toteuttaa jäsenilleen lisäarvoa voimaharjoittelun saralta ja saavuttaa kilpaileville jäsenilleen menestystä tiedon ja oikean harjoittelun keinoin. Seura oli monelle ihmiselle myös paljon enemmän; se oli sosiaalinen sidos, syrjäytymisen pelastaja, tie uuteen harrastukseen ja liikkumiseen, jne. Kaikesta edesottamuksista huolimatta Hämeen Voima oli monelle erittäin lämmin taival ja kokemus – se on ollut taival, jolla on alku ja loppu, nyt tuo taival on kuljettu loppuun.

​

Hämeen Voima Ry 27.12.2017